Juho Karjalaisen retrospektio alkaa kouluaikaisista linopiirroksista.
Juho Karjalainen, yksi eturivin graafikoitamme, juhlistaa 60-vuotispäiväänsä pienimuotoisella silmäyksellä taakse jättämiinsä vuosiin. Esillä on teoksia viideltä vuosikymmeneltä, Karjalaisen kansakouluaikaisista linopiirroksista viime vuosina valmistuneisiin maisema-abstraktioihin ja alastontutkielmiin.
Karjalainen tunnetaan mustavalkoisten ja ilmeeltään maalauksellisten syövytysten tekijänä. Näyttely kertoo hänen löytäneen omimman ilmaisunsa 1980-luvulla ja pysyneen sille myös uskollisena. Siinä määrin kuin muutoksia on tapahtunut, ne ovat kuljettaneet häntä kohti ulkoisesti niukempaa ja sisältönsä puolesta painokkaampaa ilmaisua. Tämä näkyy erityisesti hänen pelkistetyissä maisema-aiheissaan.
Taiteilijana Karjalainen on virtuoosi, suurikokoisten vedosten taitaja, jonka välineen hallinta on vaikuttavaa ja vaivattoman oloista. Mustat ja harmaat soivat rikkaina muuttavat valkoisen paperin hehkuvaksi ja häikäiseväksi valoksi.
Vaikka alaston figuuri, mies tai nainen, toistuu hänen taiteessaan, se näyttää usein pelkältä tekosyyltä. Se on varjo, jonka ainoa tarkoitus on tehdä valon kauneus näkyväksi. Mutta on figuureilla myös salatut tarinansa. He ovat miehiä keskellä usein veneisiin liittyviä askareita. He ovat naisia, klassisia malleja, jollaisia taidekouluissa on työstetty vuosisatoja. Selkänsä he kaikki ovat kääntäneet katsojalle.
Vaikka alastomat figuurit johdattavat ajatukset klassissen kuvanveiston perinteeseen, Välimeren katoliseen kulttuuripiiriin, alastomuuden merkitys saattaa Karjalaiselle olla aivan toinen. Kyseessä voi olla myös vertauskuva pohjoisen mielen halusta askeesiin, taiteeseen ja elämään, joista kaikki turha ja tarpeeton on riisuttu pois.